Hei!
Ajattelin vähän kertoa mistä kaikki sai alkunsa heppasteluissani ja mihin ollaan tultu.
Ajatuksena olisi mahdollisimman tiivistetysti kertoa mutta minut tuntien tämä taitaa mennä aika pitkävetiseksi lörinäksi.
Mutta aloitetaan siis, hevosteluni sai alkunsa ihan syntymästäni asti sillä äitini on ollut aina hevosihmisiä, ratsastanut ruotsissa lapsesta asti ratsastuskouluissa ja kaveriensa hevosilla. Hän jopa haki yhteen Ruotsin kuuluisimpiin hevoskasvatus talleihin johon pääsikin mutta sairastui sittenkin melko vakavasti jonka vuoksi joutui jättämään tämän unelmansa. Aikuisijällä taas kuitenkin jatkoi harrastustaan. Äitini on myös aikoinaan toiminut vuosia eläinlääkärin avustajana joka suonut hänelle kokemusta hevosten terveysasioissa, hän on myös vuosia sitten käynyt hevoshierojan koulutukset. Olen itse myös käynyt hevoshierojan kurssin ja opiskellut paljon aiheesta ja saanut äidiltä oppeja, en ole ammattilainen mutta sen verran osaava että kykenen hieromaan mm. omat hevoset ja ystävieni hevoset. Suvussamme on muutamia muitakin hevosihmisiä, niin ravi kuin ratsupuoleltakin. Minut tottakai äiti on laittanut hevosen selkään siitä asti kun olen vain vähäänkään osannut istua, ja siitä se kaikki lähti.
Olen siis aivan pienestä asti ollut hevosten kanssa tekemisissä, ja ratsastanut. Äitini on opettanut minulle alkeet joista sitten olen siirtynyt ratsastuskouluihin ja niistä sitten edennyt aina valmennuksiin ja kisaamaan asti. Olen ratsastanut elämäni aikana todella monilla erilaisilla hevosilla ja kouluttanut ravureita ratsuiksi ja nuorista ratsuja jne. Nuorena kävin joka kesä ratsastusleireillä, yleensä aina esteteholeireillä ja useasti Kingis mukana. Valmennukset on ihan parhaita, etenkin estevalmennukset. Olen aina ollut enemmän estepainoitteinen kuin koulupainoitteinen, rakastan kuitenkin maastoilua eniten. En kuitenkaan myönnä itseani ns "ratsuihmiseksi" vaan "seka" hevosihmiseksi, sillä olen aina ollut kiinnostunut yhtä paljon ravureista kuin ratsuistakin. Ravureista siis myöskin kokemusta, sitä on tullut pyörittyä jonkun verran ravitalleilla, ajettua, valjastettua, montetreenejä kokeiltua ja kisoissa oltua loimittajana jne.
Mulle tärkeintä kuitenkin on hevosen lukeminen ja ymmärtäminen, niiden hyvinvointi, ja pyrin toimimaan hevosta kuunnellen ja antaa hevosten olla hevosia. Olen viettänyt monesti tunteja laitumella vain katsellen ja tarkkaillen hevosten toimintaa, miten ne käyttäytyy keskenään ja miten ne kommunikoi. Koen että olen oppinut melko hyvin lukemaan ja ymmärtämään hevosia elämäni aikana, mutta se vie aikaa, kokoajan oppii lisää uutta koskaan ei ole valmis. Pyrin olemaan hevosilleni mahdollisimman reilu, rehellinen, rakastava ja määrätietoinen omistaja. Ongelmia tulee joskus kaikille, ne on tehty ratkottaviksi, pyrin aina miettimään perin pohjin miksi hevonen käyttäytyy niin ja näin, ja selvittämään niiden ajatusmaailmaa. Toivon että saan jatkaa hevosten kanssa myös loppuelämäni sillä ne ovat elämäni.
Ensimmäisen oman ponin sain kun olin 8 vuotias, se oli Russponi Kingis, maailman rakkain vekkuli, tuli mulle ns. opetusponiksi, se oli vahva helppo A re 110cm ja irtona 125cm. Tätä ponia mun ei tarvinnut ikinä itse viedä enempää eteenpäin tai opettaa, sillä se opetti minua. Kingiksen kanssa koin kaiken mitä oman hevosen kanssa voi kokea, ja tämä ei ollut mikään helppo lastenponi vaan siltä piti osata vaatia, vedätti muuten minua minkä kerkes. Muistan niin monta korvaamatonta hetkeä tämän otuksen kanssa, tämä poni on mulle kultaakin kalliimpaa. Tämän kanssa on koettu kaikki! Kingis teki musta paremman ihmisen, se opetti mulle niin paljon. Yhteistä matkaa kertyi 15 vuotta. Kingiksen poismeno on mun elämäni suurin ja vaikein asia. Mutta onneksi muistot elää ikuisesti.
Hetki Kingiksen hankinnan jälkeen, meille tuli myös Suomenhevonen nimeltä Sälli, se oli ex-ravuri joka ei osannut lähestulkoon mitään ratsunhommia muutakuin kantaa selässä. Sällin ei aluksi pitänyt edes tulla meille sillä menimme katsomaan minulle ensin puoliveristä tammaa kisahevoseksi, mutta siellä tallilla Sällin nähdessäni päätin että hienot puoliveriset jääkööt nyt me otetaan tuo Suokki tuolta noin. Olen jälkeenpäin joskus tätä miettinytkin että miksi päädyin tälläiseen päätökseen sillä olisihan minulla ollut mahdollisuus saada se " ns hieno puokki" mutta minä se vaan halusin sen ex-ravurin joka minun piti kouluttaa vielä kaikenlisäksi itse ratsuksi.
Sällille piti opettaa kulkemaan oikeinpäin, rauhallisen ravin, laukannostot, taipumaan jne kaikki mitä näille nyt yleensäkkin. Sällistä tulikin melko kiva ratsu, ja kun se oppi ravissa lyhentämään ja pidentämään sillä oli hyvin miellyttävä ratsastaa, se oppi kaiken hyvin nopeasti, oli todella miellyttämisen haluinen persoona. Sälli oli siis parhaillaan kentällä koulua vääntäessä ja maastossa puskaillessa, esteet sitä ei kiinnostanut lainkaan joten ne jäi sille hyvin vähäiseksi. Sälli oli maailman kiltein hevonen, sen kanssa tuli koettua myös ihan kaikenlaista. Tasoltaan hänestä kuoriutui loppuviimein helppo B-A. Sällin kanssa yhteistä matkaa kuljettiin 8vuotta, Sälli nukkui pois meillä kotitallissa.
Sällin ja Kingiksen aikana meille tuli myös Irlannin cob, Tinka. Hänet hankittiin suoraan kasvattajalta, tuli meille vieroitusikäisenä varsana. Tinka oli enemmänkin äitini hankinta, hän on aina pitänyt näistä tupsujaloista.
Tinkaa olen myös itse opettanut ja kouluttanut sen mitä ehdin Sällin ja Kingiksen liikutuksilta. Tinkan kohdalla asiat ei ihan menneet niin kuin oli suunniteltu, kerkesin kuitenkin opettamaan sille kaikki perusasiat mitä varsoille opetetaan ja ratsun alkeita, pääsin suunnilleen raaka helppo C sen kanssa kunnes meillä perheessä asiat muuttui. Ja se vaikutti todella paljon Tinkan nuoruuteen ja koulutukseen. Olin itse kuitenkin vasta 12 vuotias kun Tinka meille tuli ja teini kun sitä olen ratsuksi alkanut opettaa. Joten Tinkan kehitys tyssäsi silloin ja otti takapakkia, mulla ei ollut yksin motivaatiota ja aikaa viedä sitä eteenpäin, joten Tinka "jäi" ns puskaratsuksi, kunnes jossain vaiheessa eräs hyvä ystäväni kiinnostui Tinkan kanssa touhuilemaan ja vei Tinkaa ratsuna eteenpäin, ja Tinka edistyikin hänen kanssaan paljon. Heillä toimi alusta asti hyvin yhteen, nykyään ystävälläni kuitenkin on omia hevosia niin ei ihan niin usein enää kerkeä Tinkan kanssa touhuamaan. Mutta nou hätä, nykyään kerkeän itse Tinkaa liikuttamaan ja ratsastaahan sillä äiti itsekin ja eräs toinen ystäväni. Tinka on ollut meillä nyt jo 14 Vuotta.
Näiden jälkeen ostin Lurkin, oi että sitä tunnetta kun sai ostaa ekaa kertaa hevosen ihan omilla rahoilla eikä niin että vanhemmat maksaa. Lurkki on amerikanlämminverinen, ex-ravuri. Tähän aikaan mulla oli vielä Kingis ja Tinka tietenkin, Lurkki osasi mulle tullessaan vähän jotain perusjuttuja mutta halusin viedä sitä eteenpäin, opettamalla kaiken mitä näille yleensäkkin opetetaan. Laukannostot, taipumaan, siirtymisiä, tasapainoa, pohkeenväistöt, ravissa lyhentää ja pidentää, hakemaan muotoon jnejne ja ehdottomasti rauhallisuutta sillä Lurkki on todella herkkä ja kuuma,reaktiivinen hevonen ratsastaa ja käsitellä. Vaikka äärettömän kiltti hoitaa. Olen ottanut Lurkin kanssa joitain kertoja valmennuksiakin kotitallilla, joista ollut kyllä apua. Lurkki osaa siis kulkea kentällä kivasti jos siltä osaa pyytää oikein ja tälle hevoselle sopivalla tavalla, maastossa menee myös todella kivasti josko liikaa menohaluja yleensä, mutta aika pelkäämätön luottoratsu on. Meillä on aina kaikki hevoset pysyneet terveenä ja suht vähän ollut mitään haavereita, mutta tämän hevosen kanssa niitä on sattunut ihan tarpeeksi joista seurannut useimmiten saikkua, joka taas johtanut siihen että kehitys aina tyssännyt ja saikun jälkeen joutunut aina aloittaman kaiken alusta. Tuntuu että se jotenkin muutoin unohtaa mitä sille opetettu, siksikin pidettävä säännöllisessä liikutuksessa. Tähän hevoseen on saanut menemään aikaa sekä rahaa, hikeä ja kyyneliä, pettymyksiä ja onnistumisen tunteita. Yksi parhaista hevosista, vaikka omalla tavallaan myös vaikeimpia mitä ollut. Tää hevonen todella antaa ja ottaa. Tän kanssa pitää oppia ratsastamaan, muutoin ei tule mitään. Ei voi vaan hypätä selkään ja vaatia, tarvii tosiaan oppia tuntemaan tämä hevonen ja sen sielunelämä, mä olen tehnyt siitä niin omanlaisen että ei tosiaan ole helppo. Esteet ei ole alunperin olleet meillä tähtäimessä sillä halusin keskittyä enemmänkin siihen että saan tämän ensin kulkemaan jotenkin fiksusti, mutta muutamasti irtohypyttäessä nähnyt että kyllä se osaa hypätä mutta ratsastaessa enemmänkin vain juossut puomeja päin, yks kerta sitten sain inspiraation koittaa kunnolla selästä estettä ja jumaliste se hyppäski kivasti! Josta sitten innostuttiin treenaamaan esteitä tällä lisää, nyt tästä onkin kuoriutunut kunnon estetykki! Sen verta hyvä että ystävä lähti ihan kisoihin asti koittamaan, ja pärjäsi odotettua paljon paremmin, oltiin todella onnellisia tästä ja nyt tavoitteena onkin Lurkin kanssa kilpailla esteitä. Lurkki on ollut mulla kohta 4 vuotta.
Uusin hankintani on myös amerikanlämminverinen, Jokke. Se oli erään hyvän ystäväni hevonen, ja ollut kuitenkin suurimmanosan elämästään seurahevosena.
Jokkella on hyvät liikeet ja potentiaalia ihan hyväksikin ratsuksi. Hevosta kuunnellen olen aloittanut maastakäsittelyt vuosi sitten ja pikkuhiljaa lisännyt ratsastusta ja ajamista, tehty paljon jumpaamista ja venyttelyitä, sekä pyrin hieromaan Jokken vähintään 2-3 krt kuukaudessa. Olen käsittänyt että sille on joskus joku opettanut perusasioita ratsuna, vaikka aika raaka edelleen onkin.
Ihan hirveesti ei ole vielä kerennyt yhteistä matkaa kerääntymään mutta sitä odotellessa.
Kyllä tuossa noita omia hevosia onkin ollut jo ihan tarpeeksi ja varmasti tulevaisuudessa tulee lisääkin. Mikä siis on nykytilanne? Se että mulla siis on nyt 3 omaa hevosta joita koitan viedä eteenpäin, tavoitteenani on ottaa taas valmennustunteja enemmän, ja treenata suht ahkerasti mutta silti maltilla. Olen kuitenkin päässyt ratsastajana hieman "laiskistumaan" kun nykyään herkästi sitä lähtee ennemmin maastoon kun menisi kentälle vääntää tosissaan. Ja kun viimiset vuodet enemmänkin mennyt projekteilla joita joutuu itse kokoajan opettamaan, tarvisi taas ottaa valmennustunteja jollain osaavilla automaatti hevosilla että sais itsekin ns nauttia enemmän. Mua vaan on pienestä asti kiinnostanut juuri projektit ja hevosten ratsukoulutus kuin jo valmiiksi osaavilla hevosilla ratsastus. Se tunne kun alkaa näkee kehitystä on tosi hieno! Toivon kuitenkin että tulevaisuudessa jatkan itsekkin taas kisaamista. Olen myös pyöritellyt mielessäni C ja mC-ajoluvan hankintaa, olisi ihan mielenkiintoista esim toi montékin.
Arkeni koostuu siis joka päiväisestä hevostelusta. Ja näillä näkymin hevosalasta tulee mulle vielä tulevaisuudessa ammatti, vaikka aijon kyllä pitää ihan nykyisestäkin ammatistani kiinni :)
Loppuun vielä kuvia ja toivon kaikille kaikkea hyvää tulevaan vuoteen 2019! :)
Ajattelin vähän kertoa mistä kaikki sai alkunsa heppasteluissani ja mihin ollaan tultu.
Ajatuksena olisi mahdollisimman tiivistetysti kertoa mutta minut tuntien tämä taitaa mennä aika pitkävetiseksi lörinäksi.
Mutta aloitetaan siis, hevosteluni sai alkunsa ihan syntymästäni asti sillä äitini on ollut aina hevosihmisiä, ratsastanut ruotsissa lapsesta asti ratsastuskouluissa ja kaveriensa hevosilla. Hän jopa haki yhteen Ruotsin kuuluisimpiin hevoskasvatus talleihin johon pääsikin mutta sairastui sittenkin melko vakavasti jonka vuoksi joutui jättämään tämän unelmansa. Aikuisijällä taas kuitenkin jatkoi harrastustaan. Äitini on myös aikoinaan toiminut vuosia eläinlääkärin avustajana joka suonut hänelle kokemusta hevosten terveysasioissa, hän on myös vuosia sitten käynyt hevoshierojan koulutukset. Olen itse myös käynyt hevoshierojan kurssin ja opiskellut paljon aiheesta ja saanut äidiltä oppeja, en ole ammattilainen mutta sen verran osaava että kykenen hieromaan mm. omat hevoset ja ystävieni hevoset. Suvussamme on muutamia muitakin hevosihmisiä, niin ravi kuin ratsupuoleltakin. Minut tottakai äiti on laittanut hevosen selkään siitä asti kun olen vain vähäänkään osannut istua, ja siitä se kaikki lähti.
Olen siis aivan pienestä asti ollut hevosten kanssa tekemisissä, ja ratsastanut. Äitini on opettanut minulle alkeet joista sitten olen siirtynyt ratsastuskouluihin ja niistä sitten edennyt aina valmennuksiin ja kisaamaan asti. Olen ratsastanut elämäni aikana todella monilla erilaisilla hevosilla ja kouluttanut ravureita ratsuiksi ja nuorista ratsuja jne. Nuorena kävin joka kesä ratsastusleireillä, yleensä aina esteteholeireillä ja useasti Kingis mukana. Valmennukset on ihan parhaita, etenkin estevalmennukset. Olen aina ollut enemmän estepainoitteinen kuin koulupainoitteinen, rakastan kuitenkin maastoilua eniten. En kuitenkaan myönnä itseani ns "ratsuihmiseksi" vaan "seka" hevosihmiseksi, sillä olen aina ollut kiinnostunut yhtä paljon ravureista kuin ratsuistakin. Ravureista siis myöskin kokemusta, sitä on tullut pyörittyä jonkun verran ravitalleilla, ajettua, valjastettua, montetreenejä kokeiltua ja kisoissa oltua loimittajana jne.
Mulle tärkeintä kuitenkin on hevosen lukeminen ja ymmärtäminen, niiden hyvinvointi, ja pyrin toimimaan hevosta kuunnellen ja antaa hevosten olla hevosia. Olen viettänyt monesti tunteja laitumella vain katsellen ja tarkkaillen hevosten toimintaa, miten ne käyttäytyy keskenään ja miten ne kommunikoi. Koen että olen oppinut melko hyvin lukemaan ja ymmärtämään hevosia elämäni aikana, mutta se vie aikaa, kokoajan oppii lisää uutta koskaan ei ole valmis. Pyrin olemaan hevosilleni mahdollisimman reilu, rehellinen, rakastava ja määrätietoinen omistaja. Ongelmia tulee joskus kaikille, ne on tehty ratkottaviksi, pyrin aina miettimään perin pohjin miksi hevonen käyttäytyy niin ja näin, ja selvittämään niiden ajatusmaailmaa. Toivon että saan jatkaa hevosten kanssa myös loppuelämäni sillä ne ovat elämäni.
Ensimmäisen oman ponin sain kun olin 8 vuotias, se oli Russponi Kingis, maailman rakkain vekkuli, tuli mulle ns. opetusponiksi, se oli vahva helppo A re 110cm ja irtona 125cm. Tätä ponia mun ei tarvinnut ikinä itse viedä enempää eteenpäin tai opettaa, sillä se opetti minua. Kingiksen kanssa koin kaiken mitä oman hevosen kanssa voi kokea, ja tämä ei ollut mikään helppo lastenponi vaan siltä piti osata vaatia, vedätti muuten minua minkä kerkes. Muistan niin monta korvaamatonta hetkeä tämän otuksen kanssa, tämä poni on mulle kultaakin kalliimpaa. Tämän kanssa on koettu kaikki! Kingis teki musta paremman ihmisen, se opetti mulle niin paljon. Yhteistä matkaa kertyi 15 vuotta. Kingiksen poismeno on mun elämäni suurin ja vaikein asia. Mutta onneksi muistot elää ikuisesti.
Hetki Kingiksen hankinnan jälkeen, meille tuli myös Suomenhevonen nimeltä Sälli, se oli ex-ravuri joka ei osannut lähestulkoon mitään ratsunhommia muutakuin kantaa selässä. Sällin ei aluksi pitänyt edes tulla meille sillä menimme katsomaan minulle ensin puoliveristä tammaa kisahevoseksi, mutta siellä tallilla Sällin nähdessäni päätin että hienot puoliveriset jääkööt nyt me otetaan tuo Suokki tuolta noin. Olen jälkeenpäin joskus tätä miettinytkin että miksi päädyin tälläiseen päätökseen sillä olisihan minulla ollut mahdollisuus saada se " ns hieno puokki" mutta minä se vaan halusin sen ex-ravurin joka minun piti kouluttaa vielä kaikenlisäksi itse ratsuksi.
Sällille piti opettaa kulkemaan oikeinpäin, rauhallisen ravin, laukannostot, taipumaan jne kaikki mitä näille nyt yleensäkkin. Sällistä tulikin melko kiva ratsu, ja kun se oppi ravissa lyhentämään ja pidentämään sillä oli hyvin miellyttävä ratsastaa, se oppi kaiken hyvin nopeasti, oli todella miellyttämisen haluinen persoona. Sälli oli siis parhaillaan kentällä koulua vääntäessä ja maastossa puskaillessa, esteet sitä ei kiinnostanut lainkaan joten ne jäi sille hyvin vähäiseksi. Sälli oli maailman kiltein hevonen, sen kanssa tuli koettua myös ihan kaikenlaista. Tasoltaan hänestä kuoriutui loppuviimein helppo B-A. Sällin kanssa yhteistä matkaa kuljettiin 8vuotta, Sälli nukkui pois meillä kotitallissa.
Sällin ja Kingiksen aikana meille tuli myös Irlannin cob, Tinka. Hänet hankittiin suoraan kasvattajalta, tuli meille vieroitusikäisenä varsana. Tinka oli enemmänkin äitini hankinta, hän on aina pitänyt näistä tupsujaloista.
Tinkaa olen myös itse opettanut ja kouluttanut sen mitä ehdin Sällin ja Kingiksen liikutuksilta. Tinkan kohdalla asiat ei ihan menneet niin kuin oli suunniteltu, kerkesin kuitenkin opettamaan sille kaikki perusasiat mitä varsoille opetetaan ja ratsun alkeita, pääsin suunnilleen raaka helppo C sen kanssa kunnes meillä perheessä asiat muuttui. Ja se vaikutti todella paljon Tinkan nuoruuteen ja koulutukseen. Olin itse kuitenkin vasta 12 vuotias kun Tinka meille tuli ja teini kun sitä olen ratsuksi alkanut opettaa. Joten Tinkan kehitys tyssäsi silloin ja otti takapakkia, mulla ei ollut yksin motivaatiota ja aikaa viedä sitä eteenpäin, joten Tinka "jäi" ns puskaratsuksi, kunnes jossain vaiheessa eräs hyvä ystäväni kiinnostui Tinkan kanssa touhuilemaan ja vei Tinkaa ratsuna eteenpäin, ja Tinka edistyikin hänen kanssaan paljon. Heillä toimi alusta asti hyvin yhteen, nykyään ystävälläni kuitenkin on omia hevosia niin ei ihan niin usein enää kerkeä Tinkan kanssa touhuamaan. Mutta nou hätä, nykyään kerkeän itse Tinkaa liikuttamaan ja ratsastaahan sillä äiti itsekin ja eräs toinen ystäväni. Tinka on ollut meillä nyt jo 14 Vuotta.
Näiden jälkeen ostin Lurkin, oi että sitä tunnetta kun sai ostaa ekaa kertaa hevosen ihan omilla rahoilla eikä niin että vanhemmat maksaa. Lurkki on amerikanlämminverinen, ex-ravuri. Tähän aikaan mulla oli vielä Kingis ja Tinka tietenkin, Lurkki osasi mulle tullessaan vähän jotain perusjuttuja mutta halusin viedä sitä eteenpäin, opettamalla kaiken mitä näille yleensäkkin opetetaan. Laukannostot, taipumaan, siirtymisiä, tasapainoa, pohkeenväistöt, ravissa lyhentää ja pidentää, hakemaan muotoon jnejne ja ehdottomasti rauhallisuutta sillä Lurkki on todella herkkä ja kuuma,reaktiivinen hevonen ratsastaa ja käsitellä. Vaikka äärettömän kiltti hoitaa. Olen ottanut Lurkin kanssa joitain kertoja valmennuksiakin kotitallilla, joista ollut kyllä apua. Lurkki osaa siis kulkea kentällä kivasti jos siltä osaa pyytää oikein ja tälle hevoselle sopivalla tavalla, maastossa menee myös todella kivasti josko liikaa menohaluja yleensä, mutta aika pelkäämätön luottoratsu on. Meillä on aina kaikki hevoset pysyneet terveenä ja suht vähän ollut mitään haavereita, mutta tämän hevosen kanssa niitä on sattunut ihan tarpeeksi joista seurannut useimmiten saikkua, joka taas johtanut siihen että kehitys aina tyssännyt ja saikun jälkeen joutunut aina aloittaman kaiken alusta. Tuntuu että se jotenkin muutoin unohtaa mitä sille opetettu, siksikin pidettävä säännöllisessä liikutuksessa. Tähän hevoseen on saanut menemään aikaa sekä rahaa, hikeä ja kyyneliä, pettymyksiä ja onnistumisen tunteita. Yksi parhaista hevosista, vaikka omalla tavallaan myös vaikeimpia mitä ollut. Tää hevonen todella antaa ja ottaa. Tän kanssa pitää oppia ratsastamaan, muutoin ei tule mitään. Ei voi vaan hypätä selkään ja vaatia, tarvii tosiaan oppia tuntemaan tämä hevonen ja sen sielunelämä, mä olen tehnyt siitä niin omanlaisen että ei tosiaan ole helppo. Esteet ei ole alunperin olleet meillä tähtäimessä sillä halusin keskittyä enemmänkin siihen että saan tämän ensin kulkemaan jotenkin fiksusti, mutta muutamasti irtohypyttäessä nähnyt että kyllä se osaa hypätä mutta ratsastaessa enemmänkin vain juossut puomeja päin, yks kerta sitten sain inspiraation koittaa kunnolla selästä estettä ja jumaliste se hyppäski kivasti! Josta sitten innostuttiin treenaamaan esteitä tällä lisää, nyt tästä onkin kuoriutunut kunnon estetykki! Sen verta hyvä että ystävä lähti ihan kisoihin asti koittamaan, ja pärjäsi odotettua paljon paremmin, oltiin todella onnellisia tästä ja nyt tavoitteena onkin Lurkin kanssa kilpailla esteitä. Lurkki on ollut mulla kohta 4 vuotta.
 |
| Kuva: Ira. |
Jokkella on hyvät liikeet ja potentiaalia ihan hyväksikin ratsuksi. Hevosta kuunnellen olen aloittanut maastakäsittelyt vuosi sitten ja pikkuhiljaa lisännyt ratsastusta ja ajamista, tehty paljon jumpaamista ja venyttelyitä, sekä pyrin hieromaan Jokken vähintään 2-3 krt kuukaudessa. Olen käsittänyt että sille on joskus joku opettanut perusasioita ratsuna, vaikka aika raaka edelleen onkin.
Ihan hirveesti ei ole vielä kerennyt yhteistä matkaa kerääntymään mutta sitä odotellessa.
Kyllä tuossa noita omia hevosia onkin ollut jo ihan tarpeeksi ja varmasti tulevaisuudessa tulee lisääkin. Mikä siis on nykytilanne? Se että mulla siis on nyt 3 omaa hevosta joita koitan viedä eteenpäin, tavoitteenani on ottaa taas valmennustunteja enemmän, ja treenata suht ahkerasti mutta silti maltilla. Olen kuitenkin päässyt ratsastajana hieman "laiskistumaan" kun nykyään herkästi sitä lähtee ennemmin maastoon kun menisi kentälle vääntää tosissaan. Ja kun viimiset vuodet enemmänkin mennyt projekteilla joita joutuu itse kokoajan opettamaan, tarvisi taas ottaa valmennustunteja jollain osaavilla automaatti hevosilla että sais itsekin ns nauttia enemmän. Mua vaan on pienestä asti kiinnostanut juuri projektit ja hevosten ratsukoulutus kuin jo valmiiksi osaavilla hevosilla ratsastus. Se tunne kun alkaa näkee kehitystä on tosi hieno! Toivon kuitenkin että tulevaisuudessa jatkan itsekkin taas kisaamista. Olen myös pyöritellyt mielessäni C ja mC-ajoluvan hankintaa, olisi ihan mielenkiintoista esim toi montékin.
Arkeni koostuu siis joka päiväisestä hevostelusta. Ja näillä näkymin hevosalasta tulee mulle vielä tulevaisuudessa ammatti, vaikka aijon kyllä pitää ihan nykyisestäkin ammatistani kiinni :)
Loppuun vielä kuvia ja toivon kaikille kaikkea hyvää tulevaan vuoteen 2019! :)
 |
 |
 |
 |
 |
 | |
 |
| Vemi &Lurkki, minä & Tinka |
 |
 |
