Hei.
Eilen menin Tinkalla kentällä, suht rennosti vähän koulua. Mentiin ihan vain perus voltteja, tehtiin pysähdyksiä ja siirtymisiä ravin ja käynnin välillä. Tinka meni ihan ok, mutta paremminkin on mennyt. Se ei oiken ollut ihan kuulolla, taisi olla kiinnostavampaa se mitä ympärillä tapahtui.
Mulla tuli äiti kentälle ottamaan pienen pätkän videota kun pyysin, niistä ei kovin hyviä tullut. Ja mua häiritsi suuresti mun talvivaatetus, hanskatkin heitin lähes heti pois kun tuntui että häiritsi ohjasotetta, talvitakki sitten taas oli sen verta pitkä että meni kokoajan satulan ja pepun väliin, häiritsi siis mun istuntaa.
Tinkalla ei ole mikään ihan helppo mennä sillä sille tarvii ihan kokoajan muistuttaa kaikesta, kulmissa ja volteissa yrittää taivuttaa sitä, pitkällä uralla saada kulkemaan suoraan, pyytää eteen jotta kulkisi reippaasti, höpöttää joutavia sillä pimeeseen aikaan kentän laidalla on tietty mörköjä. Ja sit se pää, se hitsin pää mikä tykkää niin kadota johonkin. Muistan vuosia sitten kun aloitin tinkan koulutuksen ( siitä viime tekstissäni) se kulki aina todella hyvin, sai hetkessä haettua muotoon, ja oli kuulolla. Nykyään se pakkaa helposti just kulkemaan pää ylhällä... Eli taas yksi asia jota työstettävä sen kanssa uudestaan ja lisää. Uskon että se vaikuttaa paljon kun lähi vuodet oikeastaan vain maastoiltu eikä kovinkaan paljoa kentällä vaadittu mitään. Kaipa se rupeaa taas pian muistamaan mikä olikaan homman nimi.
Tinkalla ratsastaminen tekee myös mulle hyvää sillä vaikka olenkin ratsinut paljon kaikkia erilaisia hevosia elämäni aikana, niin kyllä mä olen parhaimmillani herkkien ja menevien hevosten kanssa, sellaisien joilla on ilmavat ja ripeet liikkeet, mutta Tinka..hänen selässään tuntuu kuin ratsastaisi lihavalla pingviinillä, vaakkuu kivasti joka suuntaan hehe.
Tinka on myös hyvin herkkä hevonen luonteltaan, vetää todella nopeesti herneet nenään, ei kovinkaan pidä siitä että käsketään, tarvii vähän osata sillee rivienvälistä vaivihtaan huomaamattomasti jännästi pyytää, se on neidille parempi. Eilen taas sai kokea nämä hänen herneensä, sillä pukkia tuli kertaalleen kun pyysin hieman reippaammin eteen (pohkeilla). Minua enemmänkin naurattaa nämä Tinkan pukit ja oikut, sillä hevosen tuntien tietää että kuuluu luonteeseen tälläiset ns bitch oikut :) Tokaisin hänelle vain ääneen että " no ei tarvitse heti suuttua"
Mä pyrin aina siihen että saisin mahdollisimman vähin elein ja hellin avuin ratsastettua, en pidä siitä että annetaan heti raipasta ja ns käskemällä käsketään hevosta, mielestäni sillä tavoin saa vain enempi pahaa mieltä molemmille ja mun hevoset ainakin kiukkuaa sellaisesta. Määrätietoisesti pyytäminen parempi kuin käskeminen :) Meillä myös hevoset toimii kaikessa paremmin kun niille juttelee paljon, vaikka eihän ne mun sanojani ymmärrä mutta äänen sävyn kyllä.
Eilen menin Tinkalla kentällä, suht rennosti vähän koulua. Mentiin ihan vain perus voltteja, tehtiin pysähdyksiä ja siirtymisiä ravin ja käynnin välillä. Tinka meni ihan ok, mutta paremminkin on mennyt. Se ei oiken ollut ihan kuulolla, taisi olla kiinnostavampaa se mitä ympärillä tapahtui.
Mulla tuli äiti kentälle ottamaan pienen pätkän videota kun pyysin, niistä ei kovin hyviä tullut. Ja mua häiritsi suuresti mun talvivaatetus, hanskatkin heitin lähes heti pois kun tuntui että häiritsi ohjasotetta, talvitakki sitten taas oli sen verta pitkä että meni kokoajan satulan ja pepun väliin, häiritsi siis mun istuntaa.
Tinkalla ei ole mikään ihan helppo mennä sillä sille tarvii ihan kokoajan muistuttaa kaikesta, kulmissa ja volteissa yrittää taivuttaa sitä, pitkällä uralla saada kulkemaan suoraan, pyytää eteen jotta kulkisi reippaasti, höpöttää joutavia sillä pimeeseen aikaan kentän laidalla on tietty mörköjä. Ja sit se pää, se hitsin pää mikä tykkää niin kadota johonkin. Muistan vuosia sitten kun aloitin tinkan koulutuksen ( siitä viime tekstissäni) se kulki aina todella hyvin, sai hetkessä haettua muotoon, ja oli kuulolla. Nykyään se pakkaa helposti just kulkemaan pää ylhällä... Eli taas yksi asia jota työstettävä sen kanssa uudestaan ja lisää. Uskon että se vaikuttaa paljon kun lähi vuodet oikeastaan vain maastoiltu eikä kovinkaan paljoa kentällä vaadittu mitään. Kaipa se rupeaa taas pian muistamaan mikä olikaan homman nimi.
Tinkalla ratsastaminen tekee myös mulle hyvää sillä vaikka olenkin ratsinut paljon kaikkia erilaisia hevosia elämäni aikana, niin kyllä mä olen parhaimmillani herkkien ja menevien hevosten kanssa, sellaisien joilla on ilmavat ja ripeet liikkeet, mutta Tinka..hänen selässään tuntuu kuin ratsastaisi lihavalla pingviinillä, vaakkuu kivasti joka suuntaan hehe.
Tinka on myös hyvin herkkä hevonen luonteltaan, vetää todella nopeesti herneet nenään, ei kovinkaan pidä siitä että käsketään, tarvii vähän osata sillee rivienvälistä vaivihtaan huomaamattomasti jännästi pyytää, se on neidille parempi. Eilen taas sai kokea nämä hänen herneensä, sillä pukkia tuli kertaalleen kun pyysin hieman reippaammin eteen (pohkeilla). Minua enemmänkin naurattaa nämä Tinkan pukit ja oikut, sillä hevosen tuntien tietää että kuuluu luonteeseen tälläiset ns bitch oikut :) Tokaisin hänelle vain ääneen että " no ei tarvitse heti suuttua"
Mä pyrin aina siihen että saisin mahdollisimman vähin elein ja hellin avuin ratsastettua, en pidä siitä että annetaan heti raipasta ja ns käskemällä käsketään hevosta, mielestäni sillä tavoin saa vain enempi pahaa mieltä molemmille ja mun hevoset ainakin kiukkuaa sellaisesta. Määrätietoisesti pyytäminen parempi kuin käskeminen :) Meillä myös hevoset toimii kaikessa paremmin kun niille juttelee paljon, vaikka eihän ne mun sanojani ymmärrä mutta äänen sävyn kyllä.
