Haluan kirjoittaa sellaisesta aiheesta kun ns "hevosten rotusyrjinnästä" eli siitä kun moni ajattelee tietyistä roduista ettei niistä ole ratsuiksi tai ne ei voisi olla osaavia ratsuja jne. Näihin ns syrjittyihin rotuihin kuuluu monenmonen muun lisäksi lämminverinen.
Tottahan se on että tiettyja rotuja on jalostettu tiettyihin lajeihin ja käyttöön. Mutta se ei silti ole kiveen hakattu asia etteikö esim lämminverinen tms rotu voisi toimia hyvinkin osaavana ja taidokkaana ratsuna.
On niitä olemassa esim shettiksiäkin jotka hyppäävät kokoonsa nähden oikeasti korkeita esteitä ja toimivat osaavina ratsuina, vaikka shettikset usein nähdään ennemminkin lihavina pikkulasten puskaponeina.
On olemassa yksilöitä jotka ovat toisia parempia tai taidokkaampia kuten myös niitä joilla taidot ja kapasiteetti ei vain riitä. Ihan samanlain kuin on meitä erilaisia ihmisiä, niin on myös erilaisia eläimiä.
Esim mulle on käynyt hyvä tuuri että olen koeratsastuksissa/ostotilaisuuksissa osannut valita kapasiteikkaan ja potentiaalisen yksilön. En minäkään sitä ekaa vaihtoehtoa valitse josei se sitten ole vaikuttanut lupaavalta. Mutta lähinnä toimin tunteella, se hevonen on yleensä ostettu josta tullut "tämä se on" tunne.
Ja miksi mulla tällä hetkellä on tallissa lämminverisiä eikä esim puoliveristä estehevosta (sekin ostovaiheessa kyllä) on se että kun olen esim viimeksi hakenut projektia/vihreää hevosta jonka saan itse tehdä mieleiseksi, jäi tämä lurkki eniten tuntumaan ns omanlaiselta ja vaikka lurkki ei oiken mitään osannutkaan niin se riitti että näin sen liikkeet, luonteen, motivaation, ja tunne selässä käynnin jälkeen kertoivat mulle että tää kannattaa ostaa, tästä saa hyvän harrasteratsun.
Olisin mä voinut ostaa jonkun toisen hevosen, mutta tästä tuli fiilarit.
Muistan kun vuosia sitten mentiin vanhempieni kanssa koeratsastaa mulle estesukuista puoliveristä tammaa kisapeliksi, heppa oli kiva ja osaava mutta jostain kumman syystä mukaan tulikin suomenhevos ruuna, projekti. Näin ei pitänyt käydä mutta jostain kumman syystä kiinnitin huomioni tuohon suokkiin, äitini oli sitä mieltä että kyseinen hevonen ei meille tule, vaan ostamme pv tamman jota tulimme ostamaankin. Näin ei kuitenkaan käynyt, kiitos isäni joka oli minun puolella tässä😁
Tästä suokista kuoriutuikin kiva harrasteratsu. Ei mitään verrattuna siihen pv.hen mutta se oli se tunne siitä hevosesta mikä lopulta määritti sen kumpi ostettiin.
Olen elämäni aikana ratsastanut monilla erilaisilla hevosilla ja tottahan se on että valmiilla osaavalla ratsuhevosella on miellyttävää ratsastaa. Mutta jokin minussa on aina vetänyt enemmän projekteihin, hevosiin jotka eivät välttämättä ensisilmäyksellä kaikkien mielestä olisikaan sen kummoisia, mutta se tunne kun näät sun oman työn tuloksen ja koet ahaa elämyksiä projektien kanssa on jotain niin siistiä!
Haluan vain sanoa että hevonen kuin hevonen rotuun katsomatta. Hyviä ja potentiaalisia yksilöitä voi löytyä odottamattomistakin roduista.
